torstai 21. heinäkuuta 2016

Kuulumisia

Hei!
Tänään vaan kertakaikkiaan teki mieli alkaa kirjottamaan. Syytä tälle harvinaiselle innostukselle en tiedä, mutta ehkä mun vaan tekee mieli avautua.
Lähinnä mun tekee mieli kirjottaa Niilosta. 
Se on mun elämän valopilkku tällä hetkellä (lue hermojen kiristäjä). Se kuitenkin on ns. kaikki mitä mulla on. Tai ei, ei noin voi sanoa. Mutta niin se menee. Päivät pyörii sen ympärillä. Ja niille, jotka ei tiedä kuka Niilo on... se on tuo musta ja pehmoinen olento joka esiintyy tämän postauksen kuvissa. Niilo täytti tällä viikolla 13 viikkoa. Iso poika jo, kasvaa huimaa vauhtia. 
En oikein tiedä, että onko se kellekään muulle niin riiviö, kuin mulle. Ymmärrän sen sinäällään, mutta välillä en vaan jaksais. Mä kumminki huolehdin sen perustarpeista, niin vois yrittää käyttäytyä mua kohtaan edes vähän kunnioittavasti. Ei äitikään kaikkea siedä. 
Vaikka usein valitankin, niin oon mä silti usein siitä tosi ylpeäkin. Harva pentu on pienenä noin reipas ja itsevarma. Niilo on kaikkien kaveri ja toivon todella, että tuo labbismainen piirre säilyy siinä aina. Niin, Niilohan on labradorinnoutaja, tuo monen monista koiraroduista se suursyömäri-titteliä kantava rotu. Niilo on oikea imuri. Kertaalleen ollaan jouduttu lääkärissäkin käymään, koska joku masulle epäsopiva syötävä pisti suoliston aivan sekaisin. Onneksi apu vaivaan saatiin ja pennun vointi parani sen myötä.
Vaikka mulla aiemminkin on ollut (ja on edelleen kotikotona äitin ja iskän luona) toinen koira, oon oppinu ihan älyttömästi uutta. Kesäkuun alussa, kun Niilo tuli, en voinut kuvitellakaan kuinka paljon uutta tulen oppimaan. Hyvä asiahan se on. Koirista ei voi ikinä tietää liikaa. Ja niinkun viisammat aina sanoo, kaikki koirat todellakin on erilaisia. Niinkun ihmisetkin. 
Niilo on valloittava ja pääpiirteittäin kaikin puolin kiltti pentu. En vaihtais sitä toiseen, vaikka usein hermot meneekin sen toilailujen takia. Ehkä jouluun mennessä ollaan jo paljon fiksumpia, niin itseäni kuin koiraakin ajatellen. Jospa se järki tuohon Niilonkin paksuun kalloon alkaa pikkuhiljaa upota.

<3: Henna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi(: